KARKEILLE KORKOA
Pahanpäivän varalle säästäminen on meillä suomalaisilla verissä. Vähän niin jonottaminenkin. Molempiin olisi jo parempia vaihtoehtoja.Olin pienenä kova innostumaan uusista asioista. Roope Ankka sai minut innostumaan säästämisestä, mutta rahan sijaan säästin tietysti karkkia - mitäpä muutakaan. Kymmenenvuotiaana talletin reilun vuoden ajan osan karkkipäivien, juhlien ja messujen sokerisaldosta suureen lasipurkkiin, jonka kätkin vaatekaappiin villasukkien taakse. Se oli salainen huoltovarastoni, jota säästin hämmentävällä kärsivällisyydellä. Lopulta kaikki kaatui touhun päämäärättömyyteen. En nimittäin säästänyt mitään erityistä merkkipäivää tai tapahtumaa varten, ja mitään etua sokerin panttaamisesta ei ollut. Karkkeja ei tullut yhtään lisää. Päinvastoin. Kävi nimittäin niin, että suklaa ja halvat messukarkit sulivat jättimäiseksi sokerin ja käärepaperien kokkareeksi, jota ei saanut purkista ilman talttaa. Tämä harmillinen takaisku ei tietenkään estänyt minua syömästä säästöjäni (kirjaimellisesti), mutta paremminkin olisi kai voinut...











