Useimmat meistä ovat saaneet lapsena jonkinlaista viikkorahaa. Monen perheessä on ollut myös rahankäyttöön liittyviä sääntöjä, kuten karkkipäivä. Näin oli minullakin, ja yksi varhaisimmista rahaa koskevista muistoistani liittyy juuri näiden sääntöjen rikkomiseen. Viikkorahalla vanhempani pyrkivät opettamaan minulle rahan arvoa, karkkipäivällä taas malttia sokerin kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen käytäntö oli hyvä ja aika monessa perheessä noudatetaan viikkorahaa ja karkkipäivää nykyäänkin.  
Hieman poikkeuksellisesti sain viisimarkkasen käteeni heti viikon alussa ja vahdin sitä visusti lauantain karkkipäivään asti. Rahankäytön sääntöjä ei kuitenkaan oltu määritetty kovin selkeästi, vaikka juuri karkkien kohdalla pitäisi olla yksiselitteinen. Mikään ei etsi säännöistä porsaanreikiä yhtä nopeasti kuin karkinhimoinen lapsi.  
Kriisi alkoi kehkeytyä, kun sain mummolta nimipäivälahjaksi kymmenen markkaa. Rahat olivat minun, joten esikoululaisen varmuudella kuvittelin voivani päättää oman varallisuuteni käytöstä. Käytin rahat herkutteluun – skandaalimaisesti keskellä viikkoa!  
Olin tietysti väärässä, sillä en ottanut huomioon karkkipäivää koskevaa erillispykälää, jonka mukaisesti karkkipäiväsääntö koskee kaikkea rahankäyttöä, ei pelkkää viikkorahaa.  
Onneksi väärinkäytöksestä seurasi vain nuhteita ja seuraavan virallisen karkkipäivän menetys. Sain viikkorahan normaaliin tapaan, mutta koska karkkipäivä oli peruttu, raha pistettiin säästöön. Menetin hetkeksi omien kassavarojeni hallintaoikeuden. 
Karkkipäiväskandaali mietitytti minua pitkään. Aloin tajuta, että raha oli jotain enemmän kuin kukkarossa kilisevät kolikot. Rahankäyttöä säätelivät näkymättömät lait, joihin en itse voinut vaikuttaa. En voinut ostaa merkkareita silloin kun mieli teki, vaan hankinnat oli budjetoitava ja tehtävä yhdessä varainhoitajani kanssa. 
Oivallus on helpottanut myöhempää taloudenhallintaa merkittävästi.  
Maksamisen muutos 

Rahankäytössä monia asia on muuttunut noista päivistä. Pankkikirjoja ei enää ole ja pankkiasiat hoidetaan muutenkin etupäässä verkko- tai mobiilipankissa. Tähän asti käteinen on silti pitänyt pintansa. Sen nostotapa vain on muuttunut; palkkaa ei enää makseta käteen, vaan raha liikkuu sähköisesti tilille ja nostetaan lompakkoon automaatilta tai kaupan kassalta – yhä harvemmin pankin konttorista.